Uuden alku / The beginning of something new

The previous post by Orange describes well the sentiments of our little family on the eve of the premier! The reason why this blog has been rather quiet for the past few months is because we have been busy practicing for the performances of Vallan kahva on 20-22 November, not to mention planning the Encounters in Art seminar on 17 November, to be able to spare energy for writing. It was veeery intense towards the end: 6-hour rehearsals on Saturdays and Sundays, and every evening during the final week before the premier. We got to spend a lot of time together, and Art Centre Ahjo, the venue of the seminar and the performances, became a second home to us. I could write a whole blog post about the performances themselves and their reception as well as the seminar but this will have to wait for now. Let me just post here what Anna and I wanted to say to the audience about the project itself. These were the final words that were projected on the wall at the end of Vallan kahva.

Kiitos kaikille Able Art Group -matkakumppaneillemme joulukuusta 2016 tähän hetkeen! Minni tupsautti tämän tutkimusidean Helin syliin mustikkametsässä kesällä 2015: Hänellä on suunnitteilla monikielinen ja -kulttuurinen tanssitaideproduktio. Mahtaisiko siellä yliopistolla olla ihmisiä, jotka haluaisivat lähteä tekemään tutkimusta sen tiimoilta? No kas, miksei! Ideasta innostuttiin, ja tutkimusryhmä sai alkunsa.

Thank you to all our Able Art Group travel companions from December 2016 to this moment! Minni dropped this research idea in Heli’s lap while picking blueberries in the summer of 2015: She’s planning a multilingual and multicultural dance production. Might there perhaps be people at the university who’d be interested in doing research in this context? Oh well, why not! The idea caught on, and a research group was born.

Nykytanssi on fyysistä ja intiimiä. Koska emme ole ammattitanssijoita vaan harrastajia, astumme tanssiharjoituksissa luovaan tilaan, joka poikkeaa täysin arkikokemuksistamme. Antaudumme läheisyydelle, liikkeelle ja leikille melko tuntemattomien, monella tapaa erilaisten ihmisten kanssa. Produktioon osallistuminen yhtenä tanssijoista vaatii tutkijalta viileän itsetietoisuuden asettamista syrjään ja heittäytymistä oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Se on kuitenkin palkitsevaa.

Contemporary dance is physical and intimate. As we are not professional dancers but amateurs, the rehearsals take us into a creative space which is very different from our everyday experiences. We acquiesce to closeness, motion and play with people who are fairly unknown to us and different in many ways. When participating in the production as one of the dancers, the researcher must set cool self-awareness aside and step outside her comfort zone. It is rewarding, however.

Läheisyys muuttuu harjoitusten mittaan tuttuudeksi ja ystävyydeksi, ja alamme tutkijoina ymmärtää, minkä vuoksi monikielinen ja -kulttuurinen tanssitaideryhmä on erityisen hedelmällinen maaperä empatian ja kulttuurienvälisen ymmärryksen kasvattamiseksi.

In the course of the rehearsals, closeness turns into familiarity and friendship, and we begin as researchers to understand why a multilingual and multicultural dance group provides a particularly fruitful ground for cultivating empathy and intercultural understanding.

Annamme viimeisen sanan filosofi Martha Nussbaumille, joka on muun muassa taidekasvatuksen suuri puolestapuhuja. Olemme täysin samaa mieltä.

”Toisen ihmisen sisäisimpään tutustuminen mielikuvituksen keinoin ei ehkä ole kaikki mitä tarvitaan terveen moraalisen suhteen luomiseksi toisiin, mutta ainakin se on tärkeä osa sitä. […] Kun ihmiset suhtautuvat toisiinsa leikin asenteella, on vähemmän todennäköistä – ainakin hetken aikaa – että he näkevät toisensa turvallisuuttaan varjostavina uhkina, jotka on pidettävä kurissa.”

We give the last word to philosopher Martha Nussbaum, who is a great supporter of art education, among many other things. We agree wholeheartedly.

“The imaginative activity of exploring another inner life, while not the whole of a healthy moral relationship to others, is at least one necessary ingredient of it. […] When people take up the play attitude toward others, they are less likely— at least for the time being— to see them as looming threats to their safety whom they must keep in line.”

Nussbaum, Martha C. 2010: Not for Profit: Why Democracy Needs the Humanities. Princeton: Princeton University Press.

Kiitos! Thank you! Merci! ¡Gracias! Хвала вам!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s