Taide ja kielellinen hyvinvointi – qué?

TuMaTa-hanke ja Taiteen edistämiskeskus järjestävät 26.10.2018 Joensuussa seminaarin Encounters in Art II – Tutkimuksen, taiteen ja hyvinvoinnin rajapinnat. Seminaarin aihepiiri on laaja, ja kielentutkijana pääsen pohtimaan kielen ja hyvinvoinnin suhdetta taiteen tekemisen kontekstissa. Taiteella on merkittävä vaikutus ihmisten hyvinvoinnille, tämä tiedetään: esimerkiksi musiikki, esteettiset elämykset ja taiteellisen itseilmaisun vapaus uudistavat voimavaroja, laskevat stressiä ja kehittävät luovuutta ja mielikuvitusta. Mitä sen sijaan on kielellinen hyvinvointi ja mitä tekemistä sillä on taiteen kanssa? Hyvä kysymys!

Kielen merkitys yleiselle hyvinvoinnillemme on kenties useimmille meistä yhtä huomaamaton asia kuin hyvä terveys: tajuamme sen vasta kun kohtaamme ongelmia. Kielenkin osalta nämä ongelmat voivat tietysti liittyä terveyteen: aivovammat, afasia tai vanhuusiän muistisairaudet vaikuttavat suoraan ihmisen kykyyn kommunikoida ja toimia omassa elämänpiirissään. Kielellinen hyvinvointi on kuitenkin paljon muutakin. Siihen liittyy esimerkiksi kokemus siitä, että oma äidinkielemme on ympäröivässä yhteisössä käyttökelpoinen ja arvostettu kieli. Voimme käyttää sitä lukiessamme kirjoja ja sanomalehtiä tai seuratessamme erilaisia medioita, näemme sitä katukylteissä ja kaupoissa, ja saamme tärkeitä koulutuksen, sosiaalialan ja terveydenhoidon palveluita omalla kielellämme. Kielellinen hyvinvointi on näissä tapauksissa oikeastaan samalla itse kielen hyvinvointia ja perustuu sekä suuren että pienen mittakaavan kielipoliittisille päätöksille.

Vähemmistökielten puhujille tai maahanmuuttajille tilanne on haasteellisempi, koska oman kielen näkyvyys tai arvostus ei ole ympäröivässä yhteiskunnassa itsestäänselvyys. Vähemmistökielten puhujien hyvinvointia voidaan kuitenkin tukea monikielisyyttä arvostavalla kieli- ja koulutuspolitiikalla ja asennekasvatuksella, kielikoulutuksella, joka avaa ovet valtakieliseen yhteisöön, ja riittävillä käännös- ja tulkkauspalveluilla. Vähemmistökielten osaaminen on sekin tärkeä osa sosiaalista hyvinvointia, sillä se kiinnittää puhujan tiettyyn kieli- ja kulttuuriyhteisöön. Kielellä – tai kielillä, murteilla ja sosiaalisilla varieteeteilla – on suuri merkitys identiteetille, henkilöhistorialle ja omiin sosiaalisiin yhteisöihin kuulumiselle meistä jokaiselle.

Kielellinen hyvinvointi on myös vieraiden kielten opetuksessa niin opetusmenetelmien kuin itse oppimisen tavoitteena. Oppiminen sujuu parhaiten, kun se on positiivinen ja voimaannuttava kokemus. Oppijoiden kielellisten resurssien myötä laajenevat myös heidän sosiaaliset ja ammatilliset mahdollisuutensa sekä kulttuuritietoisuutensa. Kielten kohtaaminen ja monikielinen vuorovaikutus ovat arkipäivää niin Ilomantsissa kuin Lontoossa, työssä sekä vapaa-ajalla, ja näissä tilanteissa voidaan tarvita paitsi vieraan kielen sanaston ja kieliopin taitoja, myös monenlaista kielellistä kompetenssia, joustavia kommunikointitaitoja, elekieltä ja keskustelukumppaneiden apua. Erilaiset vuorovaikutustilanteet tarvitsevat erilaista osaamista, mutta monesti onnistumiseen riittää se, että keskustelijat kokevat tulleensa ymmärretyiksi.

Omassa Able Art Group II -ryhmää koskevassa tutkimuksessani korostuu viimeksi mainittu, monikielisen vuorovaikutuksen rakentumisen merkitys hyvinvoinnille. Se, että kyseessä on yhteisötaiteen konteksti, harrastajaryhmän tanssiprojekti, vahvistaa puhujien yhteisöllisyyden ja osallisuuden tunnetta sekä luo ilmapiiriä, jossa myös kielelliset resurssit ovat ”yhteisiä”: jos puhujalla on vaikeuksia ilmaista itseään englanniksi tai ymmärtää suomea, muut auttavat, kääntävät ja neuvottelevat tilanteen selväksi. Kaikenlainen kielellinen luovuus saa kukkia rauhassa ja kielenvaihto ja eri kieliä sekoittavat ilmaukset ovat osa ryhmän jaettua repertuaaria. Taiteen tekemisen merkitys kielelliselle yhteisöllisyydelle on aihepiiri, jota aion tarkastella lähemmin tulevassa tutkimuksessani.

Taide voi toimia kielellisen hyvinvoinnin lähteenä monella tavoin. Suomessa on useita hankkeita, joissa taiteen tekeminen yhdistyy kieltenopetukseen (ks. esim. LALI-projekti: työkaluja kielen oppimiseen ja kotouttamiseen taiteen avulla), vähemmistökielten tukemiseen ja kielitietoisuuden kasvattamiseen (esim. Itä-Helsingin uudet suomen kielet), kielellisten identiteettien ja henkilöhistorioiden hahmottamiseen (esim. Kadonnut kinnas) tai afasiapotilaiden hoitoon. Näihin ja moniin muihin hankkeisiin voit tutustua lähemmin Suomen soveltavan kielitieteen yhdistyksen AFinLAn syyssymposiumissa Joensuussa 9.–10.11.2018, jossa järjestämme Crossing Borders -hankkeen johtajan Sari Pöyhösen (JyU) kanssa työpajan ”Taiteen ja kielentutkimuksen rajalla”. Kielellisen hyvinvoinnin kentällä toimii myös uunituore Kielen ja hyvinvoinnin tutkimuskeskus (LaWe), johon epäilemättä toivotetaan tervetulleeksi myös taiteeseen kytkeytyviä hankkeita ja näkökulmia.

Toiminta on siis vireää, ja kerrottavaa on huomattavasti enemmän kuin yhteen blogitekstiin mahtuu! Tervetuloa syksyn tapahtumiin kuulemaan lisää.

mde

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s